SKP:n Etelä-Helsingin osaston puheenjohtaja Timo Pelto puhui 27.1. vainojen uhrien muistopäivänä Punaisten valtakunnallisella muistomerkillä Helsingissä, Stadionintiellä:
Hyvät toverit!
Suomen työväenluokan vallankumous alkoi 104 vuotta sitten. Silloin Helsingin työväentalon torniin sytytettiin punainen lyhty vallankumouksen alkamisen merkiksi.
Nyt olemme kokoontuneet, tänne eläintarhaan, muistomerkin äärelle, muistamaan sitä hetkeä kun suomen työläiset päättivät nousta vastustamaan kapitalistista riistoa.
Luen heidän muistonsa kunniaksi katkelmia Arvo Turtiaisen runosta
Punainen lippu
Ja sinä oikaisit selkäsi, köyhä kansa,
sinä kohotit pääsi ja sanoit: Nyt riittää!
Sinä ojentauduit täyteen mittaasi,
lähdit liikkeelle
nälkäsi kuokkamailta, pettuleipäsi korvesta,
tehtaittesi hikihelveteistä.
Sinä marssit kaduille, toreille, teille
laulaen merkillistä laulua:
’Työn orjat,
sorron yöstä nouskaa!”
Ja laulusi jokainen sana nosti tuhansia joukkoosi,
jokainen lause yhä uusia ja uusia taistelijoita
riveihisi.
”Työtä, leipää, valtaa, oikeutta!” kaikui
heidän suustaan.
”Työn orjat . . .” jylisi kuin ukkonen,
”sorron yöstä . . .” helähti kuin miekkojen kalske,
”nouskaa . . .” kumisi kuin tykkien jyly.
”Nouskaa, nouskaa!” kiiri kutsu kautta maan.
Oi vertasi, köyhä kansa, lipussasi,
oi verenkarvaisen hikesi loimua siinä,
oi voimasi väkevää virtaa,
lippusi liehuessa vuosisadan tuulessa joukkojen yllä
tarkoitustesi tunnukset silkissään,
kuolematon kunniasi punaisessa hehkussaan.
Sinä jätit sen meille, vuosisadan alun köyhä kansa, sinä jätit sen taistelusi jatkajille, meille, pojillesi, tyttärillesi.
(runo kirjasta Arvo Turtiainen, Levän kotimaa, Tammi, 1974).
Tänään, nyt, yli 100 vuotta myöhemmin, kun maailmassa olisi rahaa, rikkauksia, tietoa ja teknologiaa, se kasautuu rikkauksiksi riistosysteemille ja riistäjille. Työläinen ja suurin osa ihmiskunnasta joutuu yhä taistelemaan työnsä, palkkansa, elinehtojensa ja ympäristön puolesta.
Yhä työmies joutuu vaatimaan saataviaan joukkovoimalla lakotaisteluilla, parempaa ympäristöä joukkovoimalla ja joutuvat kestämään ja kärsimään kapitalismin vihan.
Mutta yhä on muistissamme edeltäjiemme työ ja Kansainvälisen sanat,
”työn orjat sorron yöstä nouskaa”.
(Videolinkki puheeseen)