Puhe Suomen työväen vallankumouksen (1918) alkamisen muistopäivänä 27.1.2011.
Hyvät toverit!
Olemme kokoontuneet tälle kansalaissodan valtakunnalliselle punaisten muistomerkille päivänä, jollon 93 vuotta sitten alkoi työväen vallankumous Suomessa. Tilanne kärjistyi vallankumouksen partaalle vuosien kuluessa, sillä köyhä kansanosa halusi luoda valtion ja yhteiskunnan, joka olisi vapaa riistosta. Ihmiset olivat kyllästyneet entiseen järjestykseen, joka ei taannut oikeudenmukaisuutta ja toimeentuloa. Heillä oli unelma yhteiskunnasta, jossa todellinen kansanvalta toteutuisi. Työn tulokset ja tuotot jaettaisiin niille, joille ne kuuluvat.
Unelma työläisten hallitsemasta valtiosta kariutui tuolloin vuonna 1918 valkoisen puolen voittoon. Alkoivat katastrofaaliset vuosikymmenet, jolloin sodan hävinnyt osapuoli alistettiin todella valkoisen painostuksen alle. Porvari ei todellakaan sietänyt nähdä punaista. Hävinnyt osapuoli sai maksaa katkeran laskun. Suuri osa vasemmistosta ja ammattiyhdistysliike oli pyritty kukistamaan, hallitseva luokka eli omaa elämäänsä. Toisen maailmansodan jälkeen voimasuhteet muuttuivat, ja vasemmiston voimin porvarillista valtiota muokattiin pala palalta suuresti tasa-arvoisempaan suuntaan hyvinvointivaltioksi. Sosialismi oli vahva vastavoima kapitalismille. Sittemmin on oikeiston taholta pyritty mustamaalaamaan sosialismin ja kommunismin käsitteet koko laajuudessaan.
Muistaessamme vuoden 1918 kansalaissodan punaisten puolella taistelleita uhreja, heitä köyhän kansanosan edustajia, jotka taistelivat paremman yhteiskunnan, paremman huomisen puolesta, on syytä muistaa, että tilanne ei tänä päivänäkään ole mitenkään helppo.
Jo reilun parinkymmenen vuoden ajan vasemmiston johdolla rakennettua hyvinvointivaltiota on kiihtyvällä tahdilla murennettu. Julkisia palveluita on lakkautettu, ulkoistettu ja yksityistetty, kansallisomaisuutta myyty. Kansalaisten peruspalveluita on heikennetty monelta taholta. Markkinatalous on ujutettu vähitellen kaikkialle yhteiskuntaan, myös peruspalveluihin. Kapitalistit ovat halunneet aivan kaikesta kauppatavaraa, ihmisestä tai ympäristöstä piittaamatta. Mitkään tuotot tai voitot eivät enää tunnu olevat tarpeeksi.
Kapitalisti näkee ihmisen vain koneiston osana – koneiston, joka takoo suurosakkeenomistajille lisää rahaa. Ja kun ihminen putoaa tuon koneiston ulkopuolelle, hänestä tulee kapitalistin silmissä tarpeeton. Euroopan unioniin liityttäessä – porvarien ja valtamedian valheellisten väittämien siivittämänä – on samalla tehty tyhjäksi Suomen itsenäisyys.
Verotustamme on muutettu kohti tasaveroa, ja oikeisto haluaa jatkaa tällä rikkaita suosivalla linjalla. Lisäksi tällä hetkellä Euroopan laajuisesti hallitukset tukevat pankkeja ja suursijoittajia samalla tavallisen kansan kärsiessä talouskriisin maksumiehinä monessa maassa. Rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät, todelliset syylliset vapautetaan vastuusta. Ulkomaalaisista ja maahanmuuttajista pyritään tekemään syntipukkeja siihen, että yhä useammalla suomalaisella menee huonosti, vaikka todellinen syyllinen on kapitalistin loputon ahneus.
Voidaan jopa sanoa oikeiston tarkoitukselliseksi päämääräksi kansalaisten vieraannuttamisen yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Monin keinoin pyritään kiinnittämään ihmisten huomio toisarvoisiin asioihin, jotta hallitseva eliitti voi kuin huomaamatta tehdä haluamiaan päätöksiä. Vaaleissa todelliset vaihtoehdot pyritään pitämään pimennossa. Mutta valveutuneet yksilöt ja heidän muodostamansa rintama ei alistu kulkemaan näkemättä sitä mitä ympärillä tapahtuu. Muutos ei tapahdu itsestään tai ylhäältä annettuna.
Meillä tämän päivän työväenluokalla, ammattiyhdistysliikkeellä, vasemmistolla, opiskelijoilla, eläkeläisillä, vähäosaisilla – kaikilla meillä, jotka muodostamme kansan enemmistön, mutta joita hallitsee nyt vähemmistö – on suuri vastuu pitää silmämme auki ja taistella etujemme ja todella toisenlaisen yhteiskunnan puolesta muistamalla samalla heitä, jotka urhoollisesti taistelivat samojen asioiden puolesta 93 vuotta sitten. Tarvitaan vankkaa vasemmistovoimaa, joka järkkymättä seisoo sanojensa ja tekojensa takana.
Oikeisto ei ilmaiseksi tai pyytelemällä myönnytyksiä anna, siksi ei todellakaan pidä katsoa hyvällä niitä ns. vasemmistovoimia, jotka tarvittaessa veljeilevät oikeiston kanssa. Periaatteitaan ei pidä mennä myymään rahan vallan edessä. Vasemmiston ja ammattiyhdistysliikkeen piirissä ei pidä hyväksyä minkäänlaisia myönnytyksiä vastapuolelle. Vasemmiston omassa keskinäisessä yhteistyössäkin on parantamisen varaa – hajanainen vasemmisto hyödyttää vain oikeistovoimia. Vaikka oikeisto – ennen muuta kokoomus – muuta väittääkin, niin vastakkainasettelun aika ei todellakaan ole ohi tai luokkaerot kadonneet vuosikymmenten aikana.
Päinvastoin, yhteiskunta on oikeistolaisen politiikan seurauksena nyt entistä pahemmin kahtiajakautunut. Tällaisen kehityksen jatkuessa luulisi jo porvarinkin nukkuvan huonosti. Alistetuilla ihmisillä tulee jossain vaiheessa sietokyvyn raja vastaan. Ja silloin koittaa se päivä, jolloin kansa ottaa vallan omiin käsiinsä.
Tavoitteenamme on edelleenkin yhteiskunta, joka on tasa-arvoinen ja, jossa hallitsee kansanosa, joka nyt on alistettu. Kansanosa, joka todella tekee todellisen työn ja aikaansaa työn tulokset. Kunnioittakaamme tovereita, jotka taistelivat vakaumuksensa puolesta ja jatkakaamme tiellä kohti tavoitetta paremmasta yhteiskunnasta.
Jussi-Petteri Lappi (SKP:n Pitäjänmäen osasto ry)
Eläintarhan punaisten muistomerkki, Helsinki
27.1.2011
Pohjois-Haagan punaisten muistomerkki
30.1.2011