”Kansaneduskunta varjelkoon ja vahvistakoon Suomen vapautta, koskemattomuutta ja puolueettomuutta ja hankkikoon vahvistukseksi myös kansainvälisiä takuita, Suomen kansan menestyksen mukaisilla ehdoilla.
Jos niin kävisi, että Suomea uhkaisi sodan vaara taikka muuten vieraan vallan sotajoukkojen tunkeutuminen Suomen alueelle, koettakoon Kansaneduskunta saada sellaisen onnettomuuden vältetyksi tahi, jos se sittenkin tapahtuu, mahdollisimman pian palautetuksi Suomen koskemattomuuden.”
Tämä oli § 40, osa Kansanvaltuuskunnan vuonna 1918 tekemää ehdotusta Suomen valtiosäännöksi ja päätettäväksi yleistä kansanäänestystä varten. Se kuvastaa hyvin tuon ehdotuksen kokonaisuudessaan sisältämää kirjainta ja henkeä. Pyrkimystä luoda rauhantahtoisuuteen ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen pohjautuva demokraattinen kansalaisyhteiskunta.
Suomen työväenvallankumous syttyi porvarillisen parlamentin umpikujasta, kyvyttömyydestä ja haluttomuudesta toteuttaa näitä inhimillisiä pyrkimyksiä. Ei siis todellakaan ollut kysymys mistään pienen joukon kapinoinnista ja rettelöinnistä, kuten usein on halventavasti annettu ymmärtää, vaan laajojen kansankerrosten tarpeesta rakentaa parempi ja solidaarinen yhteiskunta.
Liittoutumalla saksalaisten imperialististen voimien kanssa Suomen porvaristo murskasi tuolloin aseellisesti tämän kansan enemmistön etujen mukaisen kehityskulun. Traagisin seurauksin.
Tuhansia silmittömien kostotoimenpiteden kohteiksi joutuneita uhreja, kansalaisten poliittisten toimintaoikeuksien rajoituksia tai suoranaisia kieltoja, työväestön oikeutettujen vaatimuksien väkivaltaista tukahduttamista, militaristisen ajattelun sävyttäessä lähes jokaista yhteiskunnan osa-aluetta sekä kaiken lisäksi tämä aika kadotti poliittisen puolueettomuuden Suomen lakituvista vuosikymmeniksi.
Myös tänään nämä vastaavanlaiset totalistarismiin johtavat ilmiöt ovat havaittavissa eri muodoissaan poliittisessa kielenkäytössä. Toimenpiteet, joita poliittinen eliittimme kuvaa välttämättömyyden sanelemaksi pakoksi, ovat todellisuudessa ideologinen hyökkäys toimivaa ja demokraattista kansalaisyhteiskuntaa vastaan. Aseinaan heillä vain tänään ovat kriittisen keskustelun sensuroiminen, manipuloitu media sekä propaganda ja liittolaisenaan jälleen arvaamaton seuralainen.
Nämä muistomerkit ovat pystytetty tovereille, joilla oli vakaumus siitä, että juuri he olivat ne, joita oli odotettu. Me kokoonnumme tänne tänäänkin kunnioittamaan heidän muistoaan myös siksi, ettemme unohtaisi, että myös juuri me olemme ne, joita olemme odottaneet ja tietoisina siitä, että taantumus ei lepää – se hyökkää taukoamatta.
Todellinen matka alkaa siitä, kun kaikki tiet on kuljettu loppuun.
Näyttelijä HANNU SALMINEN
26.1.2025 valtakunnallisella vuoden 1918 punaisten muistomerkillä Stadionintiellä. (Kuva Toivo Koivisto)
.