Outi Mononen, puhe vappuaamuna 2025 punaisten muistomerkillä Haagassa, tästä linkistä videotellenteena ja alla tekstinä:
Hyvää työväen juhlapäivää,
Vuoden 1918 sisällissota oli myös lasten sota. Tosiasioiden kieltäminen, kenties häpeä vaikutti siihen että lasten kohtalosta ja kohtelusta sodassa ja vankileireillä vaiettiin vuosikymmenien ajan.
Sota kosketti kenties raskaimmin lapsia, heistä suurin osa punaisten lapsia. Sodan tapahtumissa heitä kuoli taisteluissa, kenttäoikeuksien teloittamana sekä vahingonlaukausten, tulipalojen ja räjähdysten uhreina. Monien kohtaloksi koituivat myös taudit ja nälkä. Lähes tuhat lasta kuoli vankileireillä. Nekin punaisten lapset jotka välttivät kuoleman joutuivat kantamaan raskasta leimaa ja häpeää yllään vuosikymmenien ajan.
Vuonna 1957 14- vuotias Tarmo, Turun työväenyhdistyksen Soittokunnan klarinetisti hyväksyttiin vakinaiseksi soittajaksi Turun varuskuntasoittokuntaan. Hyväksyntä piti kuitenkin vahvistaa Helsingissä armeijan esikunnassa. Näin Tarmo kertoi aikoinaan: ”Äiti oli ostanut minulle jo armeijan soittokunnan asunkin, mutta en päässyt soittokunnan vakinaiseksi jäseneksi isoisäni 1940-luvun alussa kuolleen Oskari Salmisen takia joka vuonna 1918 oli ollut punaisten plutoonan päällikkönä Paraisilla. Kapellimestarit yrittivät auttaa jotta olisin saanut vakanssin mutta tuloksetta. Kyllä otti koville .” Vuodesta 1918 oli kulunut lähes 40 vuotta.
Vuoden 1918 tapahtumat ovat jääneet vuosien taa. Käsityksemme ja ymmärryksemme lapsista ja lapsuudesta on muuttunut. Olemme kansainvälisillä ja kansallisilla sopimuksilla, säännöillä ja laeilla tahtoneet suojella lapsiamme ja vaalia heidän lapsuuttaan.
Olemme halunneet, mutta….
(Valitettavasti on puhuttava tänäkin vappuaamuna lapsista sodan jaloissa)
Unicefin mukaan vuonna 2024 Venäjän hyökkäyssodassa Ukrainaan on kuollut yli 2000 ukrainalaislasta, Israelin Gazaan kohdistamissa sotatoimissa noin 16000 palestiinalaislasta ja Sudanin sisällissodassa lähes 5000 lasta. Palestiinalaisalueella ja Sudanissa lapset altistuvat myös nälänhädälle jota käytetään sodankäynnin välineenä.
Sodat eivät ratkaise ongelmia. Sota vaikuttaa aina voimakkaimmin lasten elämään. Se vaarantaa lasten kasvun, sosiaaliset suhteet ja riittävän elintason. Sodan vaikutukset seuraavat heitä koko elämän ajan. Tämän tulisi olla sotiemme takia kansakuntamme yhteisessä muistissa.
Suomen tulisi rohkeasti ja painokkaasti toimia lasten suojelemiseksi, Suomen olisi puolustettava kansainvälisiä ihmis- ja lastenoikeuksia koskevia sopimuksia ja vaadittava rauhaa ja sovittelua.
Näinhän Suomi ei nyt toimi. Suomen sitoutuminen kansainvälisiin sopimuksiin, sovitteluun, yhteisiin sääntöihin ja ihmisyyden vaalimiseen horjuu. Militarismi ja haluttomuus rauhaan, edes siitä puhumiseen näyttää olevan maamme arvopohjaista realismia.
Suomi kasvattaa puolustusmenoja kohtuuttomasti muiden velvoitteiden kustannuksella – koulutus, terveys, sosiaalihuolto, kulttuuri.
Hallitus on ilmoittanut merkittävistä panostuksista puolustukseen. Puolustusmenoja kasvatetaan miljardeilla euroilla vuoteen 2029 mennessä. Samalla ilmoitettiin että Suomi haluaa irrottautua henkilömiinat kieltävästä Ottawan sopimuksesta. Henkilömiinat ovat erityisen vaarallisia lapsille. Vuonna 2024 miinat tappoivat tuhansia ihmistä, lähes kaikki olivat siviilejä. Myös miinoituksilla on elinikäiset seuraukset uhreille ja heidän perheilleen. Ottawan sopimuksesta irtautuminen merkitsee että Suomi hyväksyy aseen joka on erittäin vaarallinen juuri lapsille. Näitä uutisia kertoessaan valtiovarainministeri Riikka Purra totesi että päätökset tehdään jotta Suomen lapset olisivat turvassa.
Turvallisuutta ei kuitenkaan vahvisteta aseilla. Jos nykyinen hallituksemme haluaisi että Suomen lapset ovat turvassa, sen tulisi pikimmiten purkaa kaikki sosiaaliturvaan, terveyteen, koulutukseen ja kulttuuriin tehdyt leikkaukset. Leikkauksilla on vaarannettu lasten hyvinvointi, lisätty eriarvoisuutta ja syrjäytymistä ja pudotettu pohja turvallisuuden tunteelta ja tulevaisuususkolta, toivolta.
Erään tapahtuman yhteydessä lapset saivat kertoa, milloin ja missä he ovat turvassa. Kenestä he hakevat turvaa. Yksikään lapsista ei maininnut sotilaita, panssarivaunuja, hävittäjiä, pyssyjä, ei edes poliiseja. Turvaa heille tarjosi koti, vanhemmat, mummot ja papat, omat kissat ja koirat, oma tyyny, oma pehmolelu.
Vuonna 1918 turvansa menettäneiden lasten ääni kuuluu (Punaorvon valan säkeissä) runoilijan säkeissä
On luonto jylhä, rajumyrsky pauhaa
Ja niin synkkä on toiveitteni maa
nyt ryöstettynä ompi multa kaIkki
Tätä kurjuutta kärsiä mä saan
Oli mulla ennen pieni kaunis koti
Jossa vanhempani mua hoiteli,
siellä äiti pikkusiskoani
kehdossansa helli, tuuditti
Mutta pommitus sen multa poies ryösti,
rajumyrskyt kaatoivat mun kotini
Lahtareitten luodit isän hengen riisti
murhe hautaan vei mun rakkaan äitini
Heidän haudallensa istutan mä ruusun
Ja sen kostutan mä kyynelilläni
sitä ruusua ei sortovalta kaada
sen puolest annan vaikka henkeni.
( video Maija Hakanen )